sunnuntai 13. toukokuuta 2018

Hyvää äitienpäivää, rakas mama!

Minä rakastan minun mamaani. Hän ei ole minun biologinen äitini (hänhän on ihminen ja minä olen nalle!), mutta hän ja papa ovat antaneet minulle kodin ja rakkautta. He ja pojat ovat minun perheeni. Minun perheeni on minun kotini.

Mama sanoo aina, että hän ei osaa laittaa ruokaa eikä leipoa. Siksi mama ostaa paljon valmisruokia ja tilaa kakut valmiina. Minun mielestäni mama tekee hyvää ruokaa.

Papakin tekee ruokaa, mutta papa ei tiedä, osaako hän leipoa, koska hän ei ole koskaan kokeillut. Tai kyllä papa kerran nuorena poikana kokeili leipomista. Hän halusi tehdä kakun, jonka reseptissä luki, että tarvitaan myös desi kahvia. Papa ei tiennyt, että tarkoitetaanko sillä kahvinporoja vai valmista kahvia. Niinpä hän laittoi kakkutaikinaan puoli desiä poroja ja puoli desiä valmista kahvia.

Veimme maman äidille äitienpäiväkakun. Hän keitti meille kaikille äitienpäiväkahvit.


Tämän kakun mama tilasi
äidilleen ja poikien lähimummolle
Kakkusorvarilta.

Vuosi sitten äitienpäivänä kävimme papan äidin ja isän luona. Silloin satoi lunta. Kun lippu liehui salossa ja lunta oli maassa, olisi sään puolesta voinut olla vaikka itsenäisyyspäivä. Papan äiti ja isä, poikien mummu ja ukki, asuvat kauempana, joten heidän luokseen emme usein pääse.


Tein mamalle äitienpäiväkortin.
Nuo monet eriväriset sydämet kuvastavat sitä,
että elämässä on monia erilaisia päiviä.


Tiukka kisa!

Papa ja pojat lähtivät leikkipuistoon ruoan jälkeen. Minä ehdotin mamalle, että otettaisiin kisa autoradalla. Se oli mamasta hyvä ajatus. Hän tykkää ajaa kilpaa. Arvatkaas kumpi voitti!

Tämän päivän sana on ÄI-TI.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kivat kommentit julkaistaan.

Tällaista olen kirjoittanut

Lady Emily ja klementiinit

Minua on viime aikoina väsyttänyt päivisin aika lailla. Suomessa karhut nukkuvat talviunet. Minä en ole sellainen ulkonalle, joten mi...

Näitä juttujani luetaan